Sonaatti 35
Autor: Juan José Camisón
Traducción: Pauliina Laurila
Lähteä kauas, niin kauas, kärsimättömyydestä humaltuneena,
etsiä uusia suudelmia, sanoja, leveyspiirejä,
hylätä luetut ja unohdetut kirjat,
löytää toisia kaikuja toisilla uusilla huulilla...
Eivät kauniit puutarhat jotka heijastuvat silmistäsi,
eivätkä ne syvät meret, joita alukseni purjehti,
voi koskaan enää pidättää
raskaiden kuuttomien öiden erämaissa
hukkunutta sydäntäni.
Soutaa, riuhtoa eteenpäin, kaikin voimin,
ylittää meriä, maileja, kapteeni tai messipoika,
ohjata alusta kiireellä kaukaisille rannoille.
Jättää taaksensa seireenit, huolehtiminen, haaksirikko,
ja edetä pitkin hopeaista vanavettä, joka lupaa
sinisen vapauden lauluja, rauhaa, nautintojen saaria.